Vaalipamfletti - Liikunnasta kannattaisi yhteiskunnan maksaa!

Luin taas kerran kirjoituksen nuoren henkilön syrjäytymisestä ja minua masentaa. Koko tarinassa kertautuu useita negatiivisia asioita: ei ole työtä, masennutaan, jämähdetään kotiin, yksinäisyys iskee, aika kuluu paperisotaan byrokratian kanssa ja toimeentulon heikkeneminen betonoi tilanteen. Kyseessä on selkeästi negatiivinen kierre.

Miten se katkaistaan ja miten tämä voitaisiin tehdä hyvin aikaisessa vaiheessa? Minulla välähti hullu idea samalla, kun itse vielä pohdiskelin liikkumattomuutta syrjäytymiskehityksen kokonaisuuden reunailmiönä. Usein syrjäytymisvaarassa tai jo syrjään jääneellä henkilöllä ei varmaankaan ole varaa eikä kiinnostustakaan liikuntaan. Muut ongelmat ovat polttavampia.

Ideani on sellainen, että liikunnan harrastamisesta pitäisikin yhteiskunnan maksaa harrastajalle.

Kokonaistilanteen kohentamisen eteen olisikin mielekkäämpi tie ryhtyä harrastamaan liikuntaa kuin yrittää kopioida papereita ja opetella lakia tai sääntöjä tuen saamiseksi. Liikuntaa pitäisi tarjota ryhmissä ja mieluiten joukkuelajeina yksinäisyyden torjuntaan. Syrjäytyvä ihminen saisi virikkeitä elämäänsä ja  ihmisiä ympärilleen myötätuntoa jakamaan. Kotiin ei tarvitsisi jäädä yksin nyhjöttämään.

Yhteiskuntaa tämä auttaisi syrjäytymisen vaikutusten ehkäisyn lisäksi myös siinä, että yhteiskunta työllistäisi ikävän valvonta- ja byrokratiatoimistotyön sijaan liikuntaohjaajia - positiivista ja "liikuttavaa".

Idea on tietenkin raakile, jolle pitäisi laskea kustannuksia ja hyötyjä, mutta uskon vakaasti siihen, että kun terveydenhuoltokustannusvaikutus otetaan huomioon, tämä saattaa kannattaa jopa taloudellisesti. Joka tapauksessa kierre saataisiin kääntymään positiiviseen suuntaan!

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Add a Facebook Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *